Lomien aikana on mahdollisuus ja usein tarvekin penkoa aarrelaatikoitaan eli jonnekin kaapin perälle unohdettuja tavaroita, jotka eivät ole vuosikausiin nähneet päivänvaloa. Paljon on tavaroita, joiden alkuperäkin on jo unohtunut, samoin kuin syy säilyttämiselle. Vaan toisinaan löytyy oikeita aarteita. Joulupäivänä etsin tyttärille jotain ihan muuta, kun törmäsin näihin ihanuuksiin.

Sain korut lahjaksi tekijältään, Arja-Riitalta, joskus 1970-1980-lukujen vaihteessa eli hieman alle 40 vuotta sitten. Kuten voitte arvata, aiheet olivat jo tuolloin ajankohtaisia elämässäni.

Kasvit, marjat ja sienet – Keruutuotetarkastajan erikoisammattitutkinnon opinnot suoritin kuitenkin muiden töiden ohella 2011-2012, jotta kymmenien vuosien aikana omatoimisesti hankittu osaaminen tuli myös virallisesti tunnustetuksi. Opintojen aikana tajusin kuinka paljon tietoa luonnontuotteista mielen sopukoissa oli jo valmiiksi kertyneenä. Silloisen osaamisen niputtaminen yhteen, uudet opit silloin ja edelleen ovat edenneet niin, että voin hyvällä mielellä tarjota Lillukkametsän ammattitaitoisia opastuksia ja kursseja luonnonyrttien, marjojen ja sienten tunnistamisesta, keruusta ja käsittelystä, säilönnästä ja käyttömahdollisuuksista.

Koska minua kiehtovat myös kaikenlaiset perinteiset käsin tekemisen taidot, opettelin aikoinaan myös värjäämään villalankoja perinteisin menetelmin kasveilla ja muilla luonnonväreillä. Voin tarjota kasveilla värjäämisen oppia Lillukkametsän työpajoissa myös eteenpäin, kun tulin pikkuhiljaa hankkineeksi osaamisen lisäksi aineet ja välineet tähän mukavaan, lähes meditatiiviseen tekemiseen.

Reunamiltaan lähes luonnontilaisen pihanmaani kasveissa riittää materiaalia luonnonyrttikursseille ja kasvivärjäykseen ensi kesänäkin . Päivä pitenee ja kevät lähenee jo vauhdilla, ollaanhan tätä kirjoittaessani melkein joulukuun lopussa ja aurinko pilkahtaa jo hetken näkyvissä taivaanrannan yläpuolella.

Toivottavasti nähdään ensi kesänä!